Mediakasvatuksesta opettajille
| Opetustyössä ei enää voi välttää median vaikutuksia. Media eri muodoissaan tunkee läpi arkipäivämme tavallisimpiinkin tapahtumiin. Metsäsuomalaisuus (jota vielä itse osittain edustan) on mennyttä aikaa. Metsän tilalla seikkailemme mediatiheikössä. Koulu voi antaa sille matkalle paljon hyviä välineitä: karttoja, kompassin ja terävän vesurin. Ilman koulun mediakasvatusta kehittyvä kansalainen ei kentios koskaan kasva kriittiseen tiedostamiseen ja toisinajatteluun. Koulukaan ei näitä takaa ellei opettaja ole herännyt ajattelemaan median mahtia. |
posted by Anne Rongas at lauantaina, kesäkuuta 10, 2006
Comments on "Mediakasvatuksesta opettajille"
-
tuomo.turja said ... (perjantaina, kesäkuuta 30, 2006) :
-
Anne Rongas said ... (perjantaina, kesäkuuta 30, 2006) :
-
Anne Rongas said ... (perjantaina, kesäkuuta 30, 2006) :
post a commentHei!
Mielenkiinnolla luen käsityksiäsi mediakasvatuksesta. Tein vuonna 1991 tiedotusopin opinnäytteeni mediakasvatuksesta. Tuolloin internetin mahdollisuudet ja vaarat olivat koko lailla hämärän peitossa, mutta esimerkiksi elektronisten pelien maailma oli jo nähtävillä.
Puin mediakasvatukselle myyttien kaipuun vaatteet ja haasteet. Kun 1070-luvulta alkaen oli viestintäkasvatuksessa korostettu kriittisyyteen ja yhteiskunnalliseen tiedostamiseen kasvattamista, lähdin hakemaan viestinnä oppimisen ja viestintäkasvatuksen mielekkyyttä eläytymisen ja tarinan kaipuun ymmärtämisestä ja hyväksymisestä. Seuraavalla ja nykyisellä vuosikymmenellä tuo kaipuu on tullut näkyville, mutta sen ymmärtäminen ja sen näkeminen oppimista edistävänä voimavarana on yhä alkutekijöissään. Kriittisyys yksinään ei riitä tavoitteeksi. Mediasuhteiden mielekkyyden ymmärtämisestä lähtevä tarkastelutapa voi toki olla kriittinen, ja sen pitäisikin olla, mutta tuon kriittisyyden pohjalla tulisi nähdäkseni olla oma kokemus mediaelämysten merkityksestä ja mielestä. Oletko samoilla linjoilla kanssani?
Miellyttäviä huomioita!
Kriittisyys on hyvä olla aina esillä siksi, että kaupallisuus tunkee lonkeronsa joka paikkaan. Mutta toisaalta sehän yksin on haalea ja aika kylmä suhtautuminen mediaan. Tarinoiden lumo ja eläytyminen tuovat nuotiotulien lämpöä mediasuhteisiin. Ja mikä verratonta, uusien verkkovälineiden avulla tarinankerronta on keskiössä. Myös hapuileva pohdiskelu (sitä harjoitan itsekin mm. tässä blogissa). Enemmän etsimistä ja ihmettelyä kuin julistamista ja valmiita vastauksia.
Kiitos ajatuksen laajennuksesta ;-))
... ja vielä pieni hidas ajatus lisää: kriittisessä suhtautumisessa, silloin kun se on avartavaa ja avaavaa (ei siis portinvartijan minä-tieddän-vastaukset -kriittisyyttä) on aina mukana taakse katsomisen uteliaisuus: kuka yrittää käyttää valtaa (media on suhteessa paitsi kaupallisuuteen myös poliittiseen ja taloudelliseen valtaan).