Mediakriittisyys: mitä se on?

Kriittinen suhde mediaan on opetussuunnitelman tavoite ja se leimaa myös mediapedagogiikkaa. Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan mediakriittisyydellä? Ehdotan tässä ensituntumalla, että tarkoituksia on vähintään kaksi: a) on hyviä ja huonoja mediasisältöjä ja mediakulutus tulee ohjata hyviin sisältöihin (portinvartija) b) on ulkoa ja sisältä ohjattua mediakäyttöä ja mediakulutus tulee suunnata jälkimmäiseen (majakka). No niin: huonoa ovat iltapäivälehdet (hyi hyi), tosi-tv (hyi hyi), turhat julkkikset (hyi hyi)... Portinvartijan suhde mediakasvatukseen on sinänsä ymmärrettävää, mutta kuka kertoisi minulle, millä perusteilla porttia vartioida?!? Kevyt massaviihde on helppo tuomita, mutta (taiteen)historia todistaa, ettei oma aika useinkaan ymmärrä merkityksellisiä kulttuurituotteita. Hyvä esimerkki Suomessa on Aleksis Kivi. Miksi tämä tapain turmelija ja rahvaanomainen kirjailija roikkuu edelleen äidinkielen pakollisena tuttavuutena? Aikansa saasta?? Nyt on nostettu jalustalle Kalle Päätalo. Hän välittää autenttisen aikalaiskuvauksen ajasta, joka karkasi käsistämme. Pikkutarkasti. Sekuntti sekunnilta. Ja mitä hänkin oli? Oman aikansa kioskiviihdettä. Roskaa. Vähän epämääräisemmin suhtaudutaan Arto Paasilinnaan ja Aki Kaurimäkeen. MUTTA vain siksi, että ranskalaiset rakastavat heitä. Ja ranskalaiset ovat sentään kulttuurikansa ja vähän harmaan todellisuuden yläpuolella. Portinvartijan kannattaa ehdottomasti lukea Michal Foucault'n tuotantoa ja sen myötä suosittelen kääntymystä portinvartijasta majakaksi. Ajattelun kahleita on nykyisin liikaa ja liikaa huumorintajutonta yrittämistä ilman vapausasteita. Luovuudestakin on tullut osa suoritusyhteiskuntaa. Kunniaan kunnon kapina! Tai vähintään Itse Omilla Aivoilla Ajattelemisen Taito!! Säpinää herneenpalkoihin... Seuraavan päivän lisäys: Ehkä ylä kuvattu jakokaan ei ole kovin valaiseva ja ytimeen osuva. Mediakasvattajalta vaaditaan tilannetajua. Joissakin tilanteissa portinvartijan menettelytavat ovat omiaan. Ja pienen kommenttikeskustelun jälkeen heräsin pohtimaan myös: onko majakkakaan hyvä mielikuva? Etsintä jatkuu. Tärkeänä pidän avaraa, kokeilevaa ja tutkivaa mieltä. Nopea tuomitseminen voi sulkea mahdollisuuksia kiinnostaviin oivalluksiin. Mediakasvatuksen eräs tärkeä toteuttamismuoto olisikin tutkivan mielenkiinnon herättäminen, kysely, ihmettely. Hyvä tapa näiden oppimiseen on itse tekeminen. Mediakasvatuksen olisi aina syytä aktivoida omiin kokeiluihin, ei pelkästään katsomaan ja arvioimaan sivusta.