www.flickr.com

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Abstraktius ja ihmisen ruumiillisuus

"Abstraktisuus on vallannut kanssakäymisen muotomme, kokemisen ja nautinnon mahdollisuutemme, suhteen omaan itseen - ja samanaikaisesti on vallalla miltei abstraktiksi kiteytynyt subjektivoinnin vaatimus. Subjektivoinnin vaatimuksella tarkoitan lisääntynyttä kaipuuta siihen, että yksilön kohtaamat tilanteet voitaisiin kokea emotionaalisesti. Kasvanut subjektivoinnin tarve ilmenee osittain paljon suurempana mielialaherkkyytenä kuin aikaisemmin on ollut laita." Ziehe, Thomas, Uusi nuoriso, alkuteos 1982.
Tämä lainaus tuo mieleeni aikoja sitten hehkutukset elämysyhteiskunnasta. Se tuo mieleeni ostos-tv:n, joka vetoaa läskeihin: ostamalla tämän vartalotrimmerin "You'll look fine and you'll feel fine". Ja loputon tv-tosiviihteen jono elämänmuutoksista. Köyhästä rikkaaksi, rumasta kauniiksi. Kuin saduissa. Tämä lainaus tuo mieleeni IRCgallerian. Kuinka identiteettiä rakennetaan kertomuksilla ja sanoilla. Kuinka merkittävää oman kertomuksen todellistumisessa on Toinen. Että joku kuulee ja näkee.

Ja sitten mietin: Mitä vaikutusta on vuorovaikutuksen abstaktiivisuudella? Mitä väliä on sillä, että näyttämöllä ei ole todellinen fyysinen ruumiini vaan kuva siitä, jopa tietoisesti muunneltu kuva siitä? Mikä on medioituneessa todellisuudessa konkreettisen ruumiin sija? Miten se vaikuttaa? Miksi siitä yhä useammin tehdään häpeän kohde, muutoksen areena?

Mediakasvattajan näkökulmasta mietin: miten suhtautua abstraktiivisuuteen? Miten suhtautua virtuaaliseen todellisuuteen?

Comments on "Abstraktius ja ihmisen ruumiillisuus"

 

post a comment