Mediakriittisyys: mitä se on?

Kriittinen suhde mediaan on opetussuunnitelman tavoite ja se leimaa myös mediapedagogiikkaa. Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan mediakriittisyydellä? Ehdotan tässä ensituntumalla, että tarkoituksia on vähintään kaksi: a) on hyviä ja huonoja mediasisältöjä ja mediakulutus tulee ohjata hyviin sisältöihin (portinvartija) b) on ulkoa ja sisältä ohjattua mediakäyttöä ja mediakulutus tulee suunnata jälkimmäiseen (majakka). No niin: huonoa ovat iltapäivälehdet (hyi hyi), tosi-tv (hyi hyi), turhat julkkikset (hyi hyi)... Portinvartijan suhde mediakasvatukseen on sinänsä ymmärrettävää, mutta kuka kertoisi minulle, millä perusteilla porttia vartioida?!? Kevyt massaviihde on helppo tuomita, mutta (taiteen)historia todistaa, ettei oma aika useinkaan ymmärrä merkityksellisiä kulttuurituotteita. Hyvä esimerkki Suomessa on Aleksis Kivi. Miksi tämä tapain turmelija ja rahvaanomainen kirjailija roikkuu edelleen äidinkielen pakollisena tuttavuutena? Aikansa saasta?? Nyt on nostettu jalustalle Kalle Päätalo. Hän välittää autenttisen aikalaiskuvauksen ajasta, joka karkasi käsistämme. Pikkutarkasti. Sekuntti sekunnilta. Ja mitä hänkin oli? Oman aikansa kioskiviihdettä. Roskaa. Vähän epämääräisemmin suhtaudutaan Arto Paasilinnaan ja Aki Kaurimäkeen. MUTTA vain siksi, että ranskalaiset rakastavat heitä. Ja ranskalaiset ovat sentään kulttuurikansa ja vähän harmaan todellisuuden yläpuolella. Portinvartijan kannattaa ehdottomasti lukea Michal Foucault'n tuotantoa ja sen myötä suosittelen kääntymystä portinvartijasta majakaksi. Ajattelun kahleita on nykyisin liikaa ja liikaa huumorintajutonta yrittämistä ilman vapausasteita. Luovuudestakin on tullut osa suoritusyhteiskuntaa. Kunniaan kunnon kapina! Tai vähintään Itse Omilla Aivoilla Ajattelemisen Taito!! Säpinää herneenpalkoihin... Seuraavan päivän lisäys: Ehkä ylä kuvattu jakokaan ei ole kovin valaiseva ja ytimeen osuva. Mediakasvattajalta vaaditaan tilannetajua. Joissakin tilanteissa portinvartijan menettelytavat ovat omiaan. Ja pienen kommenttikeskustelun jälkeen heräsin pohtimaan myös: onko majakkakaan hyvä mielikuva? Etsintä jatkuu. Tärkeänä pidän avaraa, kokeilevaa ja tutkivaa mieltä. Nopea tuomitseminen voi sulkea mahdollisuuksia kiinnostaviin oivalluksiin. Mediakasvatuksen eräs tärkeä toteuttamismuoto olisikin tutkivan mielenkiinnon herättäminen, kysely, ihmettely. Hyvä tapa näiden oppimiseen on itse tekeminen. Mediakasvatuksen olisi aina syytä aktivoida omiin kokeiluihin, ei pelkästään katsomaan ja arvioimaan sivusta.

Laajakaistoilla kuvakieli kukoistaa

Kotivideoitten aarteet levittäytyvät kaiken maailman saataville. Digitaalinen aineisto ja tehokkaat kotikoneet antavat tänä päivänä amatööreille ne mahdollisuudet, joihin aikaisemmin vain ammattilaisilla oli varaa. Lahjakkaat nuoret kuvatarinoiden laatijat nousevat julkisuuteen, saavat harjoitusta ja luovat uutta (katso vaikkapa David Lehre). Hyvän tarinan luominen vaatii todella paljon. Käsikirjoittamisen taidot kehittyvät vain tekemällä. Kuvallisessa kerronnassa draaman kaaren oivaltaminen, merkitysten lataaminen, leikkaaminen, äänet, rajaaminen ja monet muut kokonaisuuden osat avautuvat loputonten erehdysten kautta. Kuten kirjailija usein ravitsee itseään lukemalla, elokuvan tekijäkin kasvattaa lihaksia katsomalla elokuvia. Mutta molemmissa taitamisen lajeissa vain oma tuottaminen vie kohti päämäärää. Liian vakava yrittäminen molemmissa lajeissa katkaisee lennon heti alkuunsa. Otavalta löytyy mukava opas kuvakerronnan alkumatkalle: Tomi Leinon Sanoista eläviä kuvia - käsikirjoittajan opas (julk. 2003). >>Ks. muuta hyvää aineistoa Freimin sivuilta. Tänään YLE Radio 1:ssä lähetettiin mainio Viikon taitelija -ohjelma. Vieraana oli Kari Saviniemi - kirjoittamisen opettaja (synt. Miehikkälässä). Hän yllytti koululaitosta villitsemään oppijoita tuottamaan - hillitseminenhän osataan mennen tullen. Kaikki mediakasvattajat siis: hilpeästi villitsemään! Mediakasvatuksen päämäärät toteutuvat parhaiten oman tekemisen kautta. Mediataju ei kypsy passiivisen vastaanottamisen tuloksena. Keskeneräisyyden sietäminen ja tuotoksen prosessointi kehittyvät kokemuksen kautta. Ei kaikista tarvitse tulla taiteilijoita. Media antaa tilaa myös harrastusten iloille (ja hyvästä harrastajasta voi tulla alan ammattilainen). Alla 22-vuotiaan D.M. Millerin näyte siitä, miten tarina ja kuva voivat sulaa oivalluksen tähtisäteeksi. Tutustu kirjavaan YouTube-virtuaali(koti)videomaailmaan! Löydä oma helmesi. Vinkkejä kiitollisuudella vastaanotetaan tähänkin blogiin.

Englisch lernen?

Vaihtoehtomaailman mainoskuvia

Teema soveltuu mm. seuraaville lukiokursseille: ÄI, KU, BI, GE, YH, PS, FI, ET. Mainonnan yksioikoisuus ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovat herättäneet vastaliikkeitä, joista tunnetuimmaksi lieneenoussut Adbusters-lehti (joka räväkämpien mielestä on jo liian kaupallinen omassa ei-kaupallisuudessaan). Suomessa Luonto-Liiton ja erilaisten kansalaisjärjestöjen kautta on nostettu esiin mainonnan vastaista ajattelua. Vastamainoksia (havahduttavia mainosparodioita) julkaistaan säännöllisesti Voima-lehdessä. >>Yllä oleva kuva: Brand Baby Poster. Photo courtesy of Adbusters. Adbusters: We are a global network of artists, activists, writers, pranksters, students, educators and entrepreneurs who want to advance the new social activist movement of the information age. Our aim is to topple existing power structures and forge a major shift in the way we will live in the 21st century. Adbusters is at essence an ecological magazine, examining the relationship between people and the environment, both the material environment and the mental environment. >>AdBusters (Wikipedia) >>Lehden perustajan Kalle Lasn'in haastattelu >>Mainoskupla: suomalaisia vastamainoksia (kilpailutyöt) >>Älä osta mitään -päivä >>Anti-consumerism (Wikipedia) >>Antimainoksia (merkitys.org -sivuilla muutamia kuvia) >>Loesje (vaikuttavia julisteita) >>Spoof Ads (Adbusters) >>Greg Apodaca's Digital Portfolio (liikuttele hiirtä kuvien yllä, näet, kuinka digitaalinen kuvankäsittely muuttaa mainoskuvia) Lue aiheesta: Naomi Klein, No Logo (WSOY 2001) s. 399-441 (luku Kulttuurihäirintä) Katso video: Captative Audience (äänessä myös Naomi Klein) >>Ks. myös Media Education Foundation Vinkki oppitunnille (sopii hyvin myös eri oppiaineiden yhteiseksi projektiksi): Purkakaa lehtimainoksista takana olevia markkinoiden ja vallan asetelmia (esim. mind map -tekniikalla). Pohdittavaksi: Kenelle mainokset on kohdistettu (= kenelle niitä ei ole kohdistettu)? Millaisena mainoksen välittämä viesti välittyy sille, joka jää marginaaliin? Mikä on kestävän kehityksen näkökulma mainosten viesteihin? Millä tavalla samaa tuotetta voisi mainostaa toisin? Miltä mainokset näyttävät huumorisilmälasien läpi? Miten merkitykset syntyvät? Miksi brändituote myy ja vastaava tavallinen (joskus jopa samalla tuotantolinjalla tehty) tuote jää hyllylle? Pohdinnan jälkeen opiskelijat voivat tuottaa vastamainoksia, joiden herättämistä ajatuksista voidaan lopuksi keskustella yhdessä. Vastamainoksista voidaan järjestää näyttely koulun käytäville. Lähettäkää tuotoksista valokuvia julkaistavaksi tässä blogissa! Sopivaa oppimateriaalia aiheesta: >>Median kuvat: Opetushallituksen verkko-oppimateriaalia, tekijät Minna Eskola ja Kanerva Vainio >>Kuvanlukutaito: Viestintätieteiden yliopistoverkoston oppimateriaalia, tekijä Mari Pienimäki >>Kuvanlukutaito: Mariana Leikomaan ja Tuula Koskenvaara loikkasen Tampereen yliopistossa esittämä seminaarityö aiheesta vuodelta 1999. Linkit eivät juurikaan toimi, mutta asia hauskasti esitetty. Sopii lukiolaiselle. >>Visuaalinen lukutaito: Jukka Tikkanen referoi Janne Seppäsen kirjaa Katseen voima - Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001) >>Jukka Kortti arvioi samaa kirjaa

Brändätyt - No logo

Teema soveltuu mm. seuraaviin lukion oppiaineisiin: YH, ÄI, GE, ET, FI ja PS. Kuluttaminen on osa elämäntapaa. Elämäntavasta on tullut mainosten keskeinen elementti. Kokiselämäntapa, marlboromiehen elämäntapa... Koska Suomessa pohjoisamerikkalainen kulttuuri on laskeva trendi, Leaf ei enää markkinoi Jenkki-purkkaa jenkkielämäntavalla vaan terveellisyyteen viittaamalla. Vinkki: analysoikaa mainoksista, millaista elämäntapaa ne esittävät. Mainosten seuraaminen ja ostopäätösten tekeminen voidaan ymmärtää poliittiseksi toiminnaksi – valitsemalla jonkun tuotteen jätän valitsematta toisen. Minä olen markkinavoimien hammasratas. Mitä voimakkaammin yhteiskunnassamme vedetään yhtäsuuruusmerkki kuluttajuuden ja kansalaisuuden välille (sosiologiassa on käytössä käsite kuluttajakansalaisuus), sitä vakavammin on kysyttävä, mikä on marginaaliin jäävien ei-kuluttavien kansalaisten asema yhteiskunnassa ja politiikassa. Ja toisaalta, kulutuksen ja brändiuhkakuvien rinnalla on kysyttävä, olisimmeko valmiit luopumaan siitä työstä ja toimeentulosta, jota kasvavat markkinat synnyttävät? Tehtaan varjossa tulitikkutehtaan tyttö eli meillä aikoinaan ahtaalla, kuten riistetty työvoima nyt Kiinassa ja muissa halpatuotannon maissa. Vähäinenkin toimeentulo on ollut aina parempi kuin työttömyys. Mitä vaihtoehtoja meillä on? Miten niitä voitaisiin toteuttaa? Hyviä kirjoja aiheesta: Alissa Quart, Brändätyt - ostetaan ja myydään nuoria (Like 2003) Naomi Klein, No Logo (WSOY 2001), ks. No logo website Lue myös: Erkki Karvonen: Brandi. Laadun tae vai riiston väline? (Aamulehti 1.11.2001) Johanna Sumuvuori: Brändätty nuoruus (Alissa Quart haastattelussa) (Ydin 6/2003) Tutkija Kirsti Lindberg-Repo: Sanomalehdistö synnytti brandit (Suomen Lehdistö 3/2002) Tutkimuspäällikkö KTT Mika Pantzar, seminaariesitelmä: Kulutuksen vuosisata (8.10.2002) KTT Akseli Virtanen: Kiina-ilmiö (29.9.2004) Valmista verkkaineistoa aiheesta: Kuluttajavirasto: Ajankohtaista kuluttajakasvatuksessa *Huom. Nykyisin sana 'brändi' kirjoitetaan suomeksi ääntämisen mukaisesti 'brändi' ei enää 'brandi'

Keskeisiä teemoja mediakasvatukseen

Säädä diaesityksen nopeus sopivaksi viemällä hiiri diaruudun ylälaitaan. Flash Slideshow

Mediakasvatuksesta opettajille

Opetustyössä ei enää voi välttää median vaikutuksia. Media eri muodoissaan tunkee läpi arkipäivämme tavallisimpiinkin tapahtumiin. Metsäsuomalaisuus (jota vielä itse osittain edustan) on mennyttä aikaa. Metsän tilalla seikkailemme mediatiheikössä. Koulu voi antaa sille matkalle paljon hyviä välineitä: karttoja, kompassin ja terävän vesurin. Ilman koulun mediakasvatusta kehittyvä kansalainen ei kentios koskaan kasva kriittiseen tiedostamiseen ja toisinajatteluun. Koulukaan ei näitä takaa ellei opettaja ole herännyt ajattelemaan median mahtia.