Radiotyöstä suoraan studiosta - tai melkein

Paula SalovaaraRadio Helsingin päätoimittaja on työskennellyt eri radiokanavilla kaksikymmentä vuotta.Hän aikoo työskennellä eri radiokanavilla seuraavat kaksikymmentä vuotta. Elämää radioasemalla - Radio Helsingin päätoimittajan blogi - Blogit - HS.fi Blogged with Flock

Muistiinmerkintöjä

Loistava puhallus - Lauseita Kuinka kaunista voivatkaan olla sanat ja kuvat ruudulla. Prosperon blogista ymmärrystä uuden median autuuteen. Blogissa voi kelluttaa mielikuvien aalloilla ja koskettaa kuulevaa silmää. Blogged with Flock

Spam ja verkkososiaalisuus

Lähes jokainen on saanut tutustua roskapostin riesaan. Jos koultyössä tutustutaan sosiaalisen webin välineisiin, tarvitaan yleensä aina kirjautumisia ja sähköpostiosoitteen kautta tehtäviä rekisteröinnin varmennuksia. Digital Inspiration -blogi antaa hyviä ohjeita tähän tilanteeseen.

TV:n katselu ja oppimistulokset

TV AND LEARNING - Google Video Blogged with Flock

Tux Paint - ilmainen piirrosohjelma lapsille

Tux Paint is a free drawing program designed for young children (kids ages 3 and up). It has a simple, easy-to-use interface, fun sound effects, and an encouraging cartoon mascot who helps guide children as they use the program. (See the full list of features.) It provides a blank canvas and a variety of drawing tools to help your child be creative. Tux Paint - About     Tietoja suomeksi Lapset ja lapsenmieliset voivat luoda hauskoja kuvituksia verkkotöihin tällä ilmaisohjelmalla, joka on suunniteltu aivan erityisesti pienille lapsille. Blogged with Flock

Kulttuuri.net kertoo mm. mediataiteesta

Kulttuuri.net Blogged with Flock

Tuhat sanaa uutisoi USA:n mediakasvatuksesta

USA panemassa pään pensaaseen mediakasvatushaasteen edessä?Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone on hyväksynyt Deleting Online Predators Act - lakiesityksen, joka käytännössä pakottaisi koulut ja kirjastot estämään pääsyn koneiltaan kaikkiin kaupallisiin verkkopalveluihin, joissa käyttäjät luovat itsestään oman profiilin ja voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään.Lakiesitys meni edustajainhuoneessa läpi äänin 410 - 15 (via).Lain läpi meno myös senaatissa tarkoittaisi, että Yhdysvallat panee lastensuojelun varjolla päänsä pensaaseen maan koulutuslaitoksen ehkä suurimman mediakasvatushaasteen edessä: sen sijaan, että lapset ja nuoret saisivat tutustua mediakulttuurin ilmiöihin kuten yhteisöllisiin verkkopalveluihin koulujen ja kirjastojen kontekstissa, palveluille annetaan kielletyn hedelmän hohto ja sysätään niiden käyttöön liittyvät mediakasvatustehtävät kotien ja perheiden vastuulle. USA panemassa pään pensaaseen mediakasvatushaasteen edessä? | Tuhat sanaa Blogged with Flock

Merkillinen maailma

Kiinnostava tarkkailu- ja keskustelutehtävä on merkkien metsästäminen ja merkkien luominen. Ihmisen jättämiin merkkeihin liittyy myös vastakulttuurin ja laittoman merkitsemisen puoli, josta voi keskustella. Kaupunkiympäristössä voi tarkkailla esimerkiksi tarroja, seinäkirjoituksia ja graffiteja. Alla saksalaisesta junasta nappaamani kuva, jossa kerrotaan, että erilainen töhriminen maksaa puolitoista miljoonaa euroa vuosittain pelkästään Kölnin asukkaille. Miksi ihmiset merkitsevät ympäristöään? Alla oleva kuva on alkuviikon Helsingin matkalta. Erilaisista tarroista on tullut osa kaupunkikulttuuria. Tarrojen liimaaminen ei ole laillista. Mutta täytyy sanoa, että kuulun ihmisiin (ja olen siis 100% maalainen), joita tarrat ilahduttavat, viihdyttävät ja joskus hykerryttävät (toisin kuin maali, tarra irtoaa ajan kanssa). Muistan, kun Mox Mäkelällä oli joskus kauan sitten Helsingissä ympäristötaideprojekti, jonka hän toteutti tarroilla. Merkkien keräämisestä voi tehdä eri kouluasteilla ja eri teemoista hauskoja projekteja. Vaikkapa digikameralla kuvien keräämistä viikon verran ulkomaalaisille tarkoitetuista opasteista ja sitten kielenhuoltoa englannin/venäjän/ym. tunnilla. Hyvä keskustelu voi syntyä esimerkiksi merkkien kulttuurisista tulkinnoista tai kaupallisista tarkoituksista. Miksi ihmiset kantavat merkkejä? Miksi autoihin kiinnitetään merkkejä? Miten identiteettiä ilmaistaan merkeillä? Merkkeillä voi leikkiä oman ajan ilmiöistä. Myös Internet on täynnä merkkejä. Alla muutama esimerkki web 2.0 parodioinnista. Merkkien keräämisestä voi tehdä vaikka hauskan harrastuksen:

Tämän blogin kommentoinnista

Alla oleva juttu löytyi kiitos tuntemattoman AR:n! Hän lähetti palautetteen kotisivuni kautta, koska tähän blogiin ei voinut kommentoida ilman lomakkeen täyttämistä (kommentointi oli kyllä avoin kaikille ja valitsemalla anonymous luuloni mukaan olisi voinut kommentoida kuka vain ilman muiden tietojen luovuttamista). Olin laittanut word verificationin päälle siksi, että yhtenä päivänä sain späm-kommentteja 99. Yritänpä jälleen avoimempaa ilman mitään kommervenkkeja. Kommentointihan on toimivan blogin idea. Olen myös kuullut, että macillä Bloggerin kommentoinnissa on joskus ongelmia. Että en minä pahuuttani...

Identiteetin editoinnilla tavoitellaan hyväksyntää

Brittitutkimus: Yli puolet työntekijöistä feikkaaMika LahdensivuJulkaistu 19.07.2006 kello: 09:23Työpäivä merkitsee roolisuoritusta monille muillekin kuin niille, jotka esiintyvät työkseen esimerkiksi kameran edessä, brittitutkimus paljastaa.Työelämä ei aiheuta vain suorituspaineita vaan myös vahvaa identiteettistressiä - ainakin briteille. Melkein kuudelle kymmenestä työntekijästä työpäivä merkitsee jonkinlaista roolisuoritusta, kertoo Vodafonen tuore Working Nation -raportti.Onko olo kuin kamelontilla? Ei syytä huoleen: tunne on varsin tavallinen, ainakin Britanniassa, jossa jopa 58 prosenttia työikäisistä kertoo elävänsä jonkinlaista kaksoiselämää. Työssä oma persoonallisuus ja identiteetti ovat siis ainakin jossain määrin toisenlaisia kuin vapaa-aikana, he sanovat Vodafonen tuoreessa Working Nation -raportissa. digitoday / työ ja ura / Brittitutkimus: Yli puolet työntekijöistä feikkaa Blogged with Flock

Digital Storytelling

Center for Digital Storytelling The Educational Uses of Digital Storytelling Website > Esimerkkejä Blogged with Flock

LibriVox

LibriVox: free audiobooks LibriVox volunteers record chapters of books in the public domain, and then we release the audio files back onto the net (podcast and catalog). Our objective is to make all books in the public domain available, for free, in audio format on the internet. We are a totally volunteer, open source, free content, public domain project. LibriVox Mahtava projekti! Kaikille näkövammaisille ja kaikille kuuloihmisille. Verkko antaa tälläisille yhteishankkeille oivaa yhteistyön alkuvoimaa. Kannattaa tutustua ja vaikka osallistua! Ja mikä mainio paikka parantaa kielitaitoa. Blogged with Flock

Onko maitopurkki medium?

Ja mitä tuo otsikko oikein tarkoittaa?

Kuinka blogiin saa diaesityksen?

Joskus blogissa olisi hauska esittää diakuvina jotakin. Yksinkertaisimmin tämä onnistunee Sliden avulla. Alla esimerkki. Kun viet hiiren kuvavirran päälle, kuva pysähtyy ja klikkaamalla kuvaa pääset kuvalähteen luo, mistä voit esimerkiksi kopioida sen koneellesi (kuvan eteenpäin välittämisessä sitten huomioon tekijänoikeudet). Diaesityksen näkyminen vaatii Flash Playerin ja kuvien latautuminen saattaa kestää hetken. Toinen mahdollisuus on käyttää kuvanjakopalvelua. Flickrin avulla tehtävään diaesitykseen olen laittanut ohjeet aikaisemmin Blogien opetuskäyttö -blogiin. Hieman kiemuraisempi, mutta ihan mukava tulos (ks. ohje). Flash Slideshow Huomaa, että sinun ei välttämättä tarvitse näyttää koko kuvagalleriaasi yhdessä diaesityksessä: luo kuvistasi Flickr-palvelussa valikoitu kooste (set), avaa kooste ja kopioi selaimen otsikkoriviltä numerosarja, joka on osoitteen lopussa, lisää sitten edellä olevan ohjeen mukaisen flickr id-numerosarjan jälkeen ilman välilyöntejä blogimerkintääsi &set_id=xxx (xxx=em. koosteen otsikkorivin numerosarja, aika monta numeroa).

Moments - uusi media laajentaa kokemisen tila-aikaa

Muistan monta vuotta sitten, ennen digikamera-aikaa, radio-ohjelman, jossa kerrottiin lasten kamerakäytöstä. Se toi ja tuo muisto tua taas mieleeni omat kokeiluni kameran kanssa. Kamera antaa kiinnostavan välineen katsoa ja kokea. On paljon hetkiä, jotka katoavat nopeasti. Mitä talletimme valokuva-albumeihimme viime vuosikymmeninä? Sukulaisia erilaisissa asetelmissa, lapsia sylissä ja leikeissään, jouluja ja syntymäpäiviä. Mutta kamera katseen väylänä voi olla myös paljon muuta. Itse katselin kameralla 8-vuotiaana pimeää komeroa salamavalon avulla. Halusin nähdä, miltä pimeä komero näyttää :-D Nytkin olen kiinnostunut valoista ja varjoista... Digikamerat ovat (olisivat) loistava väline koulukäytössä. Ympäristötietoisuus, minäkuva, havainnot tietystä aihepiiristä... ja tietenkin luontoystävällinen herbaarion kerääminen sujuvat edullisesti ja hauskasti digikameralla, jota lapsikin oppii käyttämään vaivatta. Voit hakea ideaa valokuvaamisen koulukäyttöön myös valokuvablogeista. Hyvin kiinnostava on Ville Säävuoren Arki:Mobile. Kännykkäkameralla talletettuja hetkiä, pieniä muistiinpanoja. Näinhän voisi vaikka pitää kouluarjen hetkistä koteihin jaettavaa päiväkirjaa. Uutta puuhaa järjestäjille! Taustalle ajatuksia ja lisää oivalluksia saat, kun kuuntelet ja/tai katselet Teemu Arinan EU eLearning congerence 5.7.2006 esityksen aiheesta Social web in support of informal learning. Hän kuvasi mm. sosiaalisesti jaettujen hetkien sijaa oppimisen näyttämöllä. Suositeltavin ja havainnollisin on Screencast-esitys. (Teemu Arina on suomalainen sosiaalisen webin nuori ja kokenut asiantuntija.) Pikalisäys: Tuli mieleen, että hauskan projektin voisi tällä tavalla saada aikaan vaikkapa meitä arjessa ympäröivän median kuvaamisesta. Ensin luodaan orientaatioperustaa sille, mitä media on, mistä kaikesta se koostuu. Ja sitten kuvataan tilanteita, joissa mediaa kohdataan.

TV Shop - mediatehtävän kohteena

Muistan ensimmäisen kosketukseni TV Shopin kanssa vuonna 1989. Se oli elokuva Rosalie Goes Shopping (pääosassa loistava Marianne Sägebrecht). Elokuvan perhettä yhdisti kokoontuminen ostosteeveen äärelle. He osasivat ulkoa myyntitekstejä ja lausuivat niitä yhteen ääneen kuin uskontunnustuksia. Tuon elokuvamuiston vuoksi en ole voinut suhtautua pelkästään ryppyotsaisesti myöhemmin Suomeenkin rantautuneeseen virtuaalimarkkinoiden helppoheikkiohjelmaan (tämä nimitys sopii erittäin hyvin, sillä metodi on täsmälleen sama - minä vielä muistan lapsuuteni Haminan markkinoilta aidot helppoheikit). Ostoskanava/TV Shop paljastaa paljon kiinnostavaa (ja tietenkin myös huolestuttavaa) aikamme kulttuurista. Hyvin läpinäkyvänä on esillä eettinen periaate kaunis on hyvää: nyt olet ruma, koska lihaksesi ovat väärissä paikoissa tai läskiä on liikaa, mutta kun syöt näitä pillereitä, voitelet itsesi tällä rasvalla tai poljet tätä stepperiä, sinusta tulee kaunis ja kun olet kaunis, sinusta tulee suosittu ja onnellinen. TV Shop on kiinnostava mediakasvatustehtävän kohde. Aion itse käyttää sitä ensi syksynä Mediapsykologiassa lukiolaisille. Se sopii kuitenkin hyvin myös nuoremmille (katselimme viime viikolla 13-vuotiaan tyttäreni kanssa ja herätti kiinnostavaa pohdintaa). Eikä siinä vielä kaikki...

Abstraktius ja ihmisen ruumiillisuus

"Abstraktisuus on vallannut kanssakäymisen muotomme, kokemisen ja nautinnon mahdollisuutemme, suhteen omaan itseen - ja samanaikaisesti on vallalla miltei abstraktiksi kiteytynyt subjektivoinnin vaatimus. Subjektivoinnin vaatimuksella tarkoitan lisääntynyttä kaipuuta siihen, että yksilön kohtaamat tilanteet voitaisiin kokea emotionaalisesti. Kasvanut subjektivoinnin tarve ilmenee osittain paljon suurempana mielialaherkkyytenä kuin aikaisemmin on ollut laita." Ziehe, Thomas, Uusi nuoriso, alkuteos 1982. Tämä lainaus tuo mieleeni aikoja sitten hehkutukset elämysyhteiskunnasta. Se tuo mieleeni ostos-tv:n, joka vetoaa läskeihin: ostamalla tämän vartalotrimmerin "You'll look fine and you'll feel fine". Ja loputon tv-tosiviihteen jono elämänmuutoksista. Köyhästä rikkaaksi, rumasta kauniiksi. Kuin saduissa. Tämä lainaus tuo mieleeni IRCgallerian. Kuinka identiteettiä rakennetaan kertomuksilla ja sanoilla. Kuinka merkittävää oman kertomuksen todellistumisessa on Toinen. Että joku kuulee ja näkee. Ja sitten mietin: Mitä vaikutusta on vuorovaikutuksen abstaktiivisuudella? Mitä väliä on sillä, että näyttämöllä ei ole todellinen fyysinen ruumiini vaan kuva siitä, jopa tietoisesti muunneltu kuva siitä? Mikä on medioituneessa todellisuudessa konkreettisen ruumiin sija? Miten se vaikuttaa? Miksi siitä yhä useammin tehdään häpeän kohde, muutoksen areena? Mediakasvattajan näkökulmasta mietin: miten suhtautua abstraktiivisuuteen? Miten suhtautua virtuaaliseen todellisuuteen?

Infoviidakkoveitsi

Mikä olisi opettajalle sopiva rooli mediakasvatuksessa? Edellisessä ajatelmassani hahmottelin sitä peruseroa, että ensimmäinen valinta tapahtuu kaikkitietävyyden ja avoimemman suhtautumisen välillä: sulkea ja päästää kuin portinvartija tai valaista ja osoittaa kuin majakka. Joukkoviestinnän konkari Sakari Kiuru on julkaissut 2001 oman pienen kannanottonsa muuttuneeseen viestinnän ja kasvatuksen maailmaan. Kirjan nimi on Seula - valistajat ja viestijät infoviidakossa. Kiuru lähestyy teemaa historiallisesta perspektiivistä ja selittää nykyisyyttä menneisyydestä kohoavalla huolestuneisuudella. Hänen mukaansa tarvitaan seulaa, joka valikoi paisuvasta infovirrasta uhkaavat ja vaaralliset ainekset. "Uusilla seuduilla ja uudessa mediamaailmassa tarvitaan karttaa. Opastajan taidot on myös opittava, jotteivat kansalaiset infon ja epäinfon sekä harhauttajien maailmassa joutuisi hakoteille." (Kiuru 2001, s. 60.) "Uusi tekno-tietoyhteiskunnan sivistysmaisema ei ole kovin harmoninen, ei edes vivahderikas. Se vaatii määrätietoista maisemanparannustyötä." (Emt. s. 53.) "Millä keinoin infotulvasta pystyisi käytännössä seulomaan turhat pois? Miten koota ylitarjonnasta vastaanottajia parhaiten palvelevia aineksia ja näkemyksiä? Miten saada yleisö tiedostamaan omat tarpeensa? Kuinka tulvan aiheuttamia haittoja voidaan vähentää?" (Emt. s. 96.) "Informaation ylitarjonnan alle alistunut ihminen ei ole kansansivistysajattelun mukaan enää vapaa ihminen, joka rakentaisi elämisensä kantilaiseen 'järjen käyttöön' ja olisi vapaa toisten ohjauksesta: siis voisi elää elämänsä 'vähemmän hallinnoituna ja vähemmän alamaisena'." Tässä Kiuru (s. 95) viittaa Juha Suorannan esitykseen Edistyksen Päivillä 27.10.2000 otsikolla Kasvatus mediakritiikkinä, mediakritiikki kasvatuksena. Huolestuneisuus tulee opettajien kanssa hyvin usein esille, kun puhe kääntyy mediaan ja mediakasvatukseen. On paljon vaaroja, on paljon, mitä ei saisi olla, on paljon, mitä itse ei hyväksy eikä haluasi olevan olemassakaan. Mielestäni huolta ei saa unohtaa. Se on elämänsuojelun ja kulttuurin edistyksen perusehto. Mutta toisaalta mietin, mikä tuossa loputtomassa portinvartioinnissa ja huolessa niin ärsyttää minua... ainakin se sama, joka jo omina kouluaikoina nosti vähäiset ihokarvat pystyyn: joku muu tietää puolestani, miten minun pitää olla ja elää. Ja toinen yhtä lailla omilta kouluajoilta peräisin oleva punainen vaate: unohdetaan luovuuden ulottuvuudet, ilo, vapaat vyöhykkeet, hulluttelu ja cham-silmälasit. Toisaalta vihreä ekoihminen minussa haluaa huutaa isoon ääneen: havahtukaa, huomaatteko, kuinka talouselämä (ja liekaan sidotut poliitikot) jakavat leipää ja sirkushuveja!!! Sillä on väliä, mihin elämässään käyttää aikaa. Jos täyttää aivonsa ja ajatuksensa pelkällä sirkushuvilla, ei huomaa, mitä sen lisäksi tapahtuu. Tätä teemää pyrimme syksyn mittaan käsittelemään Langinkosken ympäristölukiossa.